sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Kaunis, utuinen, ihana novellikokoelma!

Luen aivan liian vähän novelleja! Totean sen useita kertoja vuodessa. On mielestäni ihana ahmia useita lyhyempiä kertomuksia samoista kansista. Jostain syystä en silti koskaan muista pysähtyä novellihyllylle kirjastossa kiertäessäni. Aina kun pysähdyn novelliteoksen ääreen, ihastun kuitenkin uudelleen.

Jonkinlainen kotiinpaluu oli yksi loppu vuoden ihanimmista lukukokemuksista. Teoksen kaunis Mervi Pajusen luoma kansi asettaa kokoelman utuisen, välillä unen omaisen tunnelman. Yhdeksän novellin kokonaisuus nappaa mukaansa ja luin teoksen lopulta yhdeltä istumalta. Suosikki novellini, Vapaustaistelu luin useampaan kertaan.

Pajusen elämänmakuiset ihmiskuvaukset saivat vuoroin liikuttumaan ja nauramaan. Kaikki henkilöt kulkevat omia polkujaan. Polkuja, jotka ovat tuoneet heidät mutkien kautta siihen missä he nyt ovat. Maailma ympärillä muuttuu ja välillä on hukassa ja suurten valintojen edessä. Kuten kirjan takakannessakin sanotaan: lopulta sydän kuitenkin löytää aina kotiin.

Teos oli kerrassaan ihastuttava lukukokemus! Novellien rauhallinen tunnelma tarttui lukiessa ja eri ihmiskohtalot kaappasivat täysin mukaansa. Ohut teos pitää sisällään valtavasti, mutta kulkee helposti mukana. Novellin ehtii lukea vaikka bussia odotellessa tai lounaalla. Ajateltavaa novelleissa kuitenkin riitti vielä pitkään lukemisen jälkeenkin ja ainakin itse jäin janoamaan lisää, kun käänsin viimeiselle sivulle. Niin paljon kerroksia, niin paljon ajatuksia!



Marjo Pajunen: Jonkinlainen kotiinpaluu
Boheemipokkarit, 2019
(Teos saatu arvostelukappaleena)