maanantai 16. maaliskuuta 2020

Kun ihmisistä tulee vain numeroita

Vuoden loppu ja tämä uuden alku ei ole ollut lukemisen suhteen loistava. En ole tuntunut löytäväni hyvää luettavaa, eikä keskittyminen ole tuntunut riittävän mihinkään. Siksi olenkin antanut itselleni luvan olla lukematta. En halua, että rakkaasta harrastuksesta tulee pakkopullaa ja jotain mitä tulee tehdä, jotta saan tuotettua sisältöä ja rastittua luettujen listaa. Pieni tauko teki hyvää, sillä nyt kirjat kaikissa muodoissaan innostavat enemmän kuin hetkeen. 

Taina Tervosen ja Anna Aution Hukkuneet tarttui kirjastosta mukaan kantensa perusteella. Se on odottanut kuukauden päivät hyllyssä vuoroaan ja eilen vihdoin tartuin siihen. Kun tartuin, en pystynyt laskemaan sitä käsistäni ennen kuin olin lukenut koko kirjan!

"Välimeri on Euroopan suurin joukkohauta: 30 000 ihmistä on menehtynyt..."

Kirja on pysäyttävä kertomus pakolaisuudesta ja niistä ihmisistä, jotka eivät päässeet perille etsiessään parempaa elämää. Kirjan kansien lisäksi, ensimmäiset 16 sivua ovat loputonta listausta niistä pakolaisista, jotka ovat hukkuneet matkalla Eurooppaan. He ovat muuttuneet jonkun lapsista ja puolisoista numerosarjoiksi, joille ei välttämättä koskaan löydetä henkilöllisyyttä. 
Hukkuneet koostuu haastatteluista. Joukossa on palomiehiä, oikeuslääkäreitä, kalastajia, kaupunginvaltuutettuja ja toimittajia. Miten nämä eri alojen ammattilaiset ovat kohdanneet pakolaisuuden Välimerellä ja miten he ovat pystyneet tekemään raskasta työtä uhrien tunnistamisessa. Resurssit eivät meinaa riittää eikä työ tunnu loppuvan koskaan.

Hiljaiseksi vetävien haastattelujen lisäksi kirjassa on Anna Aution ottamia pysäyttäviä kuvia Italiasta, Kreikasta, Espanjasta ja Ranskasta. Röykkiöittäin pelastusliivejä. Menehtyneiden omaisuuksia muovipusseissa, satamassa makaavia laivojen hylkyjä. Kuvat eivät tunnu todellisilta. Tuossa pussissa on jonkun ainoa omaisuus, joka on jäljellä. Kännykkä ja puhelinnumero lapulla. Valokuva ja rannekoru. Näiden tavaroiden omistajista ei saada koskaan välttämättä selville edes nimeä. Heidät haudataan nimettöminä, numerosarjoina hautausmaalle, kauas sieltä mistä he ovat lähteneet matkaan.

Teos oli pysäyttävä ja kaunis mutta raadollinen kertomus pakolaisuudesta Välimerellä. Mitä kaikkea tulisi tehdä, jotta tilanne saataisiin hallintaan, mikäli se edes on enää mahdollista. Kuinka meidän tulisi muuttaa suhtautumistamme näihin ihmisiin ja mitä meidän tulisi tehdä, että matkalla menehtyneille saataisiin numerosarjan lisäksi nimi. 

Taina Tervonen & Anna Autio: Hukkuneet
Kustantamo S&S, 2019

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti