sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Ylistys elämälle ja lahjakkuudelle

Jos uutisista seuraamani operaatio sai minut kuuntelemaan Mikko Paasin tarinan luolasukelluksesta, saivat uutiset ruotsalaisen toimittajan Kim Wallin kohtalosta kuuntelemaan tämän teoksen. Kirjan ovat kirjoittaneet Kim Wallin vanhemmat, Ingrid ja Joachim Wall. Ingrid on itse pitkän linjan toimittaja ja Joachim valokuvaaja. He halusivat kirjan avulla itse kertoa tyttärensä tarinan.

Kirjassa vanhemmat kertovat ylpeinä tyttärensä sinnikkyydestä ja lahjakkuudesta toimittajana. Hän työskenteli "kädet savessa" ja halusi kohdata ihmisiä heidän omassa ympäristössään. Myös näin hän toivoi kohtaavansa tanskalaisen keksijä Peter Madsenin tämän itse rakentamalla sukellusveneellä. Nopea rutiini keikka muuttuikin Kimin viimeiseksi ja nousi uutisiin ympäri maailmaa. Muistan seuranneeni uutisia epäuskoisena. Eihän tämä voi olla totta. Voiko tällaista edes tapahtua?
Sama tunne on Kimin vanhemmilla läpi kirjan. Luvuissa käydään läpi Kimin uraa opinnoista aina elokuuhun 2017. Tämän lisäksi kirjassa käsitellään vanhempien läpi käymää oikeusprosessia Madsenia vastaan. Ingrid ja Joachim perustivat Kimin nimeä kantavan säätiön, koska halusivat stipendeillä auttaa naistoimittajien työtä ympäri maailman. He halusivat, että Kimin nimi jää elämään.

Kirja on murheellista luettavaa. Läpi kirjan voi tuntea paitsi vanhempien valtavan ylpeyden tyttärestään, myös heidän ylitsepääsemättömältä tuntuvan surunsa. Pitkä epätietoisuus Kimin kohtalosta raastoi kaikkia, ennen kaikkea Kimin läheisiä. Kaikesta epätoivosta ja murheesta huolimatta teos on mielestäni myös vahva ja innostava kertomus nuoren naisen palosta tarinoiden kertomiseen ja ihmisten auttamiseen. Kim rakasti työtään ja oli siinä jo opiskellessa lahjakas. Hänen elämänsä ja uransa katkesivat liian aikaisin, mutta hänen vanhempiensa ansiosta hänen nimeään kantava stipendi auttaa muita toimittajia jatkamaan. Ingrid ja Joachim päättivät heti tragedian jälkeen, etteivät puhu toimittajille, eivätkä halua osallistua oikeudenkäynnin ympärillä riehuvaan mediapyöritykseen. He halusivat kertoa tyttärensä tarinan omilla ehdoillaan, sitten kun hetki olisi oikea. Heidän suurin päämääränsä oli kertoa Kimin tarina sellaisena kuin se on, jotta hänet muistettaisiin työstään eikä rikoksen uhrina. Tässä he onnistuvat mielestäni loistavasti! Kirja on mielestäni erittäin kaunis ylistys elämällä.

Ingrid & Joachim Wall: Kun sanat loppuvat - Kim Wallin tarina
WSOY, 2019

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Kesän alun lukemisia

Tiedättehän kaikki sen tunteen, kun koko kevään ajattelee ja odottaa, että "Kesällä mulla on aikaa lukea", ja "Sitten kesällä luen tämänkin", ja pino yöpöydällä vain kasvaa kasvamistaan - ja sitten se kesä tulee, ja kohta on jo heinäkuu, ja tajuat, ettet ole lukenut kuin ehkä yhden niistä kauan jo suunnitelluista kirjoista, jos sitäkään.

Juuri näin minulle taas tänäkin vuonna kävi. Kirjastosta lainattuja kirjoja notkuu hyllyssä toista kymmentä, omiakin on vielä monen vuoden takaa lukematta, ja silti ostin taas uusia. Olen toki lukenutkin, kirja viikossa -tahti on jatkunut tasaisena koko vuoden ja kesälläkin, mutta jotain syystä juuri ne kirjat, joita "pitäisi" lukea, eivät innosta.

No mitä sitten olen lukenut?

Valikoin tähän kuvaan kaksi jo luettua ja yhden yllätyslöydön, josta olen oikein erityisen innoissani. Tämä löytö on "Kätken kirjeesi patjani alle", joka sisältää Astrid Lindgrenin ja Sara Schwardtin kirjeenvaihtoa vuosilta 1971-2002. Kirja löytyi, kun kävimme Katrin kanssa kirjakaupan alennusmyynnissä, ja olen ennenkin todennut, että Katrin kanssa ei kirjakaupasta lähdetä tyhjin käsin. Niin ei tälläkään kerralla. Olen aina rakastanut Atrid Lindgreniä ja hänen kertomuksiaan, ja jotenkin tuntui että tämä kirja suorastaa hyppäsi syliini ja pyysi ostamaan.

Amin Maaloufin Valon puutarhat on kertomus Manista, persialaisesta profeetasta ja manikealaisuuden perustajasta. Kirja on väritetty ja mielikuvituksen avulla sävytetty kertomus hänen elämästään ja opeistaan. Se on kaunis, runollisin ilmaisuin kirjoitettu, ja tällaisen aikana, jolloin uskonnot sotivat toisiaan vastaan ja tuntuu, että uskotokuntiin kuulumisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, Manin julistama "kauneuden uskonto" on kuin tuulahdus raikasta ilmaa. Kirjassa on kauniita henkilökuvauksia, pitkiä pohdintoja Valosta ja Pimeydestä, sekä monipuolista ajan kuvausta 200-luvulta, kristinuskon alkuajoilta ja monen muun uskonnon kukoistuskaudelta.

Kirjavaras on teos, joka minun on pitänyt lukea jo pitkään. Se kai lasketaan jo useammassa listauksessa klassikoksi, ja se löytyy "kirjoja, jotka sinun on luettava ennen kuolemaasi" -listoilta. Enkä yhtään ihmettele, miksi. Kirja on paitsi mielenkiintoisesti ja kauniisti kirjoitettu, myös tarinaltaan kantaaottava ja pysäyttävä. En ole kovin montaa toiseen maailmansotaan sijoittuvaa kirjaa lukenut, mutta niistä, jotka olen, tämä on ehdottomasti paras. Kirjavaras on 9-vuotias Liesel, jonka kasvattivanhemmat piilottelevat juutalaismiestä kellarissa samalla, kun Liesel itse lukee varastettuja kirjoja naapureille pommisuojassa. Kertojana kirjassa toimii itse kuolema - mistä jo voi päätellä, ettei kaikki pääty ihan niin hyvin kuin lukija haluaisi - jolla on Hitletrin vallan aikana tavallista enemmän töitä ja joka törmää Kirjavarkaaseen useammin kuin kerran.

Sen lisäksi, että olen lukenut nämä ja pari muutakin teosta, olen myös aloittanut noin kymmenkunta uutta. Saa nähdä, saanko niistä yhtäkään kesän aikana loppuun saakka. Toivotaan parasta!

Astrid Lindgren & Sara Schwardt: "Kätken kirjeesi patjani alle" - Kirjeenvaihto 1971-2002
WSOY, 2017

Amin Maalouf: Valon puutarhat
Gummerus, 2014

Markus Zusak: Kirjavaras
Otava, 2008

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Uskomaton operaatio

Kuten niin monet muut, myös minä seurasin viime vuonna herkeämättä Thaimaan suurta operaatiota jalkapallojoukkueen pelastamiseksi Tham Luangin luolasta. Oli epätodellista, että niin epätoivoiselta ja mahdottomalta tuntuva operaatio päättyi niin hyvin. Kaikki  kaksitoista pelaajaa ja heidän valmentajansa saatiin ulos luolasta elossa. Muiden uutisten lisäksi seurasin myös kertomuksia suomalaisesta sukeltajasta, joka oli keskeisesti mukana operaatiossa. Koska olen suuri elämäkertojen ja tositarinoiden ahmija, otin Johanna Elomaan kirjan tietysti heti kuunteluun sen osuessa silmään.

Sukellus valoon avaa lukijalle millaisesta operaatiosta Thaimaan luolasukelluksessa todella oli kyse. Heti kirjan alusta alkaen lukija pääsee Mikko Paasin mukaan kaiken toiminnan keskelle. Välillä luvuissa palataan Paasin nuoruuteen ja rankkoihin kokemuksiin, jotka ovat seuranneet miestä aina viime vuosiin saakka. Luku luvulta operaatio etenee ja Paasille selviää kuinka keskeiseen osaan hän muiden vapaaehtoisten kanssa operaatiossa todella nousisi. Vaikka tiesin lukiessani kuinka operaatio on päättynyt, huomasin jännityksen kasvavan kun päästiin varsinaiseen sukellukseen ja poikien kuljetukseen. Kirjan tarkka kuvaus osoittaa kuinka vaikeissa oloissa sukeltajat työskentelivät. Operaatiossa oli kaikki ainekset katastrofiin. Koko teoksesta paistaakin Thaimaassa vallinnut valtava yhteishenki poikien pelastamiseksi.

Pidin siitä miten kirja oli koottu. Pelastusoperaation lisäksi lukijalle rakentui kuvaa Paasista. Kirjassa ei kuitenkaan keskitytty liikaa menneeseen vaan pääpaino oli Tham Luangin luolastossa, jonne suunnattiin ensimmäisistä luvuista lähtien. Itse en ole koskaan tutustunut sukeltamiseen, vielä vähemmän luolasukellukseen. Paasi kuvailee laitteistoa ja olosuhteita tarkasti, mutta tavalla, jonka ymmärtää myös lukija, joka ei ole koskaan sukeltanut uimahallia hurjemmissa olosuhteissa. Kirjaa kuunnellessa herkistyi ihmisten vilpittömästä halusta auttaa oman hengen uhalla ja kuunnellessa pääsi elävästi paikalle luolastoon jännittämään. Teos oli kuunneltu parissa päivässä ja itselleni teos oli innostava ja motivoiva kokemus. Tuntuu, että tähän aikaan kuuluu ihmisten välinpitämättömyys ja itsekkyys. Ainakin siitä puhutaan jatkuvasti. Siksi on mielestäni upeaa, että hädän hetkellä me edelleen puhallamme yhteen hiileen ja on upeaa, että maailmasta löytyy Paasin ja muiden operaatioon osallistuneiden kaltaisia ihmisiä. Mielestäni on tärkeää, että näistä ihmisistä kirjoitetaan.

Johanna Elomaa: Sukellus valoon - Mikko Paasi ja uskomaton pelastusoperaatio
Otava, 2018