Kaikkea pitää voida kysyä.

Siitä asti kun Maria Veitola kertoi työstävänsä toista kirjaansa, olen odottanut teosta kuin kuuta nousevaa. Pidin Veitolan ensimmäisestä kirjasta valtavasti ja jäin innolla odottamaan mitä hän keksii seuraavaksi. Kun Toisinpäin ilmestyi, aloin siltä seisomalta kuunnella sitä äänikirjana.

 Toisinpäin on lukijoiden mahdollisuus kysyä. Veitola on uransa aikana kysynyt kysymyksiä kysymyksien perään. Nyt hän tasaa tilit ja antaa lukijoiden esittää kysymykset ja asettuu itse vastaajan rooliin. Mikään aihe ei ole kielletty ja Veitola pyrkii vastaamaan vaikeisiinkin kysymyksiin parhaansa mukaan.
Kirjassa Veitolalta kysellään niin arjesta, työstä, vanhemmuudesta, rakkaudesta, uskonnosta ja mielenterveydestä. Veitolan ajatusten kautta myös lukija pääsee pohtimaan mitä itse vastaisi kysymyksiin. Vastaukset ovat rehellisiä ja suoria. Ainoastaan joidenkin, julkisuudesta tunnettujen henkilöiden esittämissä kysymyksissä on kysyjän henkilöllisyys paljastettu. Muuten kysymykset ovat anonyymejä.

Veitola oli myös Helsingin Kirjamessuilla ja hänen haastatteluaan suuntasin minäkin kuuntelemaan. Veitola kertoi kirjan kirjoittamisesta ja siitä kuinka meidän tulisi aina voida kysyä kaikesta toisiltamme. Vastaaja voi päättää, haluaako vastata, mutta kysymisen pitäisi olla aina sallittua. Yhdyn Veitolan ajatukseen. Kysymällä viemme asioilta stigmaa ja mystisyyttä. Kun uskallamme kysyä, osoitamme kiinnostustamme ja pystymme vaihtamaan ajatuksia. Kirjan kirjoittamisesta kertoessaan hän mainitsi kuinka yllättävän vaikeaa oli alkaa vastata kysymyksiin, joiden kysyjää ei tiennyt. Ei tiennyt millainen ihminen kysyy ja miksi. Veitola ei valinnut kirjaan tulevia kysymyksiä itse, jotta hän ei päässyt valitsemaan mihin haluaa vastata.

Kirja on myös visuaalisesti hieno ja persoonallinen. Eri aihealueita käsittelevä kappaleet ovat sivuiltaan eri väriset. Kysymysten lomassa on myös kuvia Mariasta ja erilaisista installaatioista. Olin säästänyt fyysisen kirjan ostamisen Kirjamessuille, jotta saisin siihen Veitolan omistuskirjoituksen. Vielä samana iltana ahmin teoksen uudelleen. Äänikirjana teoksella oli kuitenkin erityistä iskuvoimaa, lukeehan Maria tämänkin kirjansa itse.
Mielestäni Toisinpäin jatkaa Veitola teoksen luomaa persoonallista tietä. Tekstistä paistaa Marian persoona ja ilahduttavaa päästä kurkistamaan jonkun ajatuksiin näin avoimesti. Kaikki me pyörittelemme samoja ajatuksia ja ongelmia, mutta saatamme ajatella olevamme yksin. Vaikka kirjassa käsitellään vakavia ja suuriakin asioita, saa sen parissa myös nauraa ja todeta "ei vitsi, minä teen aivan samoin!"

Maria Veitola: Toisinpäin
Johnny Kniga, 2019

Ylistys elämälle ja lahjakkuudelle

Jos uutisista seuraamani operaatio sai minut kuuntelemaan Mikko Paasin tarinan luolasukelluksesta, saivat uutiset ruotsalaisen toimittajan Kim Wallin kohtalosta kuuntelemaan tämän teoksen. Kirjan ovat kirjoittaneet Kim Wallin vanhemmat, Ingrid ja Joachim Wall. Ingrid on itse pitkän linjan toimittaja ja Joachim valokuvaaja. He halusivat kirjan avulla itse kertoa tyttärensä tarinan.

Kirjassa vanhemmat kertovat ylpeinä tyttärensä sinnikkyydestä ja lahjakkuudesta toimittajana. Hän työskenteli "kädet savessa" ja halusi kohdata ihmisiä heidän omassa ympäristössään. Myös näin hän toivoi kohtaavansa tanskalaisen keksijä Peter Madsenin tämän itse rakentamalla sukellusveneellä. Nopea rutiini keikka muuttuikin Kimin viimeiseksi ja nousi uutisiin ympäri maailmaa. Muistan seuranneeni uutisia epäuskoisena. Eihän tämä voi olla totta. Voiko tällaista edes tapahtua?
Sama tunne on Kimin vanhemmilla läpi kirjan. Luvuissa käydään läpi Kimin uraa opinnoista aina elokuuhun 2017. Tämän lisäksi kirjassa käsitellään vanhempien läpi käymää oikeusprosessia Madsenia vastaan. Ingrid ja Joachim perustivat Kimin nimeä kantavan säätiön, koska halusivat stipendeillä auttaa naistoimittajien työtä ympäri maailman. He halusivat, että Kimin nimi jää elämään.

Kirja on murheellista luettavaa. Läpi kirjan voi tuntea paitsi vanhempien valtavan ylpeyden tyttärestään, myös heidän ylitsepääsemättömältä tuntuvan surunsa. Pitkä epätietoisuus Kimin kohtalosta raastoi kaikkia, ennen kaikkea Kimin läheisiä. Kaikesta epätoivosta ja murheesta huolimatta teos on mielestäni myös vahva ja innostava kertomus nuoren naisen palosta tarinoiden kertomiseen ja ihmisten auttamiseen. Kim rakasti työtään ja oli siinä jo opiskellessa lahjakas. Hänen elämänsä ja uransa katkesivat liian aikaisin, mutta hänen vanhempiensa ansiosta hänen nimeään kantava stipendi auttaa muita toimittajia jatkamaan. Ingrid ja Joachim päättivät heti tragedian jälkeen, etteivät puhu toimittajille, eivätkä halua osallistua oikeudenkäynnin ympärillä riehuvaan mediapyöritykseen. He halusivat kertoa tyttärensä tarinan omilla ehdoillaan, sitten kun hetki olisi oikea. Heidän suurin päämääränsä oli kertoa Kimin tarina sellaisena kuin se on, jotta hänet muistettaisiin työstään eikä rikoksen uhrina. Tässä he onnistuvat mielestäni loistavasti! Kirja on mielestäni erittäin kaunis ylistys elämällä.

Ingrid & Joachim Wall: Kun sanat loppuvat - Kim Wallin tarina
WSOY, 2019

Uskomaton operaatio

Kuten niin monet muut, myös minä seurasin viime vuonna herkeämättä Thaimaan suurta operaatiota jalkapallojoukkueen pelastamiseksi Tham Luangin luolasta. Oli epätodellista, että niin epätoivoiselta ja mahdottomalta tuntuva operaatio päättyi niin hyvin. Kaikki  kaksitoista pelaajaa ja heidän valmentajansa saatiin ulos luolasta elossa. Muiden uutisten lisäksi seurasin myös kertomuksia suomalaisesta sukeltajasta, joka oli keskeisesti mukana operaatiossa. Koska olen suuri elämäkertojen ja tositarinoiden ahmija, otin Johanna Elomaan kirjan tietysti heti kuunteluun sen osuessa silmään.

Sukellus valoon avaa lukijalle millaisesta operaatiosta Thaimaan luolasukelluksessa todella oli kyse. Heti kirjan alusta alkaen lukija pääsee Mikko Paasin mukaan kaiken toiminnan keskelle. Välillä luvuissa palataan Paasin nuoruuteen ja rankkoihin kokemuksiin, jotka ovat seuranneet miestä aina viime vuosiin saakka. Luku luvulta operaatio etenee ja Paasille selviää kuinka keskeiseen osaan hän muiden vapaaehtoisten kanssa operaatiossa todella nousisi. Vaikka tiesin lukiessani kuinka operaatio on päättynyt, huomasin jännityksen kasvavan kun päästiin varsinaiseen sukellukseen ja poikien kuljetukseen. Kirjan tarkka kuvaus osoittaa kuinka vaikeissa oloissa sukeltajat työskentelivät. Operaatiossa oli kaikki ainekset katastrofiin. Koko teoksesta paistaakin Thaimaassa vallinnut valtava yhteishenki poikien pelastamiseksi.

Pidin siitä miten kirja oli koottu. Pelastusoperaation lisäksi lukijalle rakentui kuvaa Paasista. Kirjassa ei kuitenkaan keskitytty liikaa menneeseen vaan pääpaino oli Tham Luangin luolastossa, jonne suunnattiin ensimmäisistä luvuista lähtien. Itse en ole koskaan tutustunut sukeltamiseen, vielä vähemmän luolasukellukseen. Paasi kuvailee laitteistoa ja olosuhteita tarkasti, mutta tavalla, jonka ymmärtää myös lukija, joka ei ole koskaan sukeltanut uimahallia hurjemmissa olosuhteissa. Kirjaa kuunnellessa herkistyi ihmisten vilpittömästä halusta auttaa oman hengen uhalla ja kuunnellessa pääsi elävästi paikalle luolastoon jännittämään. Teos oli kuunneltu parissa päivässä ja itselleni teos oli innostava ja motivoiva kokemus. Tuntuu, että tähän aikaan kuuluu ihmisten välinpitämättömyys ja itsekkyys. Ainakin siitä puhutaan jatkuvasti. Siksi on mielestäni upeaa, että hädän hetkellä me edelleen puhallamme yhteen hiileen ja on upeaa, että maailmasta löytyy Paasin ja muiden operaatioon osallistuneiden kaltaisia ihmisiä. Mielestäni on tärkeää, että näistä ihmisistä kirjoitetaan.

Johanna Elomaa: Sukellus valoon - Mikko Paasi ja uskomaton pelastusoperaatio
Otava, 2018

Olenko kuullut tämän ennenkin?

Olen kokeillut useampaa äänikirja palvelua ja viimeisimpänä otin käyttöön Nextstoryn. Ainakin näin alkuun Nextstoryn käytettävyys on tuntunut itselle miellyttävimmältä ja kuuntelussa onkin jo useampi kirja.

Ensin hotkaisin Mikael Gabrielin elämäkerran ja täytyy myöntää, että tämä teos oli tälle vuodelle ensimmäinen kirja josta en pitänyt yhtään. Kirjan kuunteli äkkiä mutta noin puolessa välissä huomasin, että kerta toisensa jälkeen aloin keskittyä johonkin muuhun asiaan kirjaa enemmän. Minua tarina ei kaapannut maailmaansa.

Suomiräp ei ole genrenä itselle mitenkään rakkain mutta olen kyllä kuunnellut esimerkiksi Mikael Gabrielin, JVG:n, Cheekin ja Elastisen kappaleita. Faniksi en voi kuitenkaan itseäni missään nimessä kutsua. Kuitenkin rakkauteni elämäkertoihin saa tarttumaan myös suomiräppäreiden kertomuksiin. Aiemmin olen lukenut Jare Tiihosen JHT:n. 

Kuunneltuani kirjan loppuun, aloin pohtia miksi se ei kertakaikkiaan iskenyt minuun. Mikael Gabriel itse on sanonut teoksestaan seuraavaa: "Kirja tulee järkyttämään ihmisiä, mutta toivottavasti myös avaamaan persoonaani enemmän sellaisille, jotka eivät ole minuun vielä tutustuneet." Itse en välttämättä samaistunut tähän kuvaukseen kirjasta. Tuntuu, että olen monista kirjan teemoista lukenut jo vuosien varrella eri haastatteluista. Mikael Gabriel on aina ollut avoin lapsuudestaan ja rankoista kokemuksistaan, joten kirja ei itsessään kertonut juuri mitään uutta. Kirja muistutti todella paljon Jare Tiihosen tarinaa lapsuudesta ja urasta vaikka Cheekin ja Mikael Gabrielin urat ovatkin ottaneet ensi askeleensa eri kaupungeissa. 

Minulle muodostui samaistuttava ja miellyttävä kuva Mikael Gabrielista Vain Elämää- kauden aikana mutta kirja kumosi käsitykseni täysin. En saanut kirjasta kovinkaan positiivista kuvaa artistista. Jos peilaa Mikael Gabrielin kertomaan kirjasta, ehkä kirjan tavoite osin olikin juuri tämä. Järisyttää ja jopa suututtaa, sillä kirja on kirjoitettu suoraan ja jopa provosoiden. En haluaisi kutsua tekstiä itsekehuksi, mutta sellainen tunne minulle nousi joistain kirjan luvuista, erityisesti kun käsiteltiin rahaa, faneja tai menneisyyden naisseikkailuja. Hyvin nopeasti teksti alkoi mielestäni toistaa itseään enkä puolen välin jälkeen enää jaksanut innostua teoksesta.

Vaikka itse en kirjasta pitänyt, tunnistan toki sen merkityksen Mikael Gabrielin vannoutuneille faneille. On myös yhteiskunnallisesti tärkeää, että Mikael on aina puhunut avoimesti vaikeuksistaan ja nuoruudestaan. Hän osoittaa jälleen, etteivät lapsuuden olosuhteet välttämättä määritä ihmisen koko elämää, vaan kaikilla on lähtökohdista huolimatta mahdollisuus ottaa elämä omiin käsiin ja suunnata energiansa positiiviseen. 

Ehkä en ollut täysin kirjan kohdeyleisöä. Jos olisin napannut käsiini äänikirjan sijaan perinteisen kirjan, en välttämättä olisi päässyt teosta loppuun. Äänikirjaa en halunnut jättää kesken ja samalla myös ehkä salaa toivoin, että teos olisi temmannut minut viime metreillä mukaansa ja muuttanut mielipiteeni. Näin ei kuitenkaan valitettavasti tällä kertaa käynyt. 

Anton Vanha-Majamaa & Laura Friman: Mikael Gabriel: alasti
Werner Söderström Osakeyhtiö, 2019

Huippu-urheilijatkin ovat vain ihmisiä?!

Jossakin aikaisemmassa postauksessa sanoin että en juuri kuuntele äänikirjoja, mutta silti nyt näyttää siltä että melkein kaikki tähän astiset kirjapostaukseni ovat äänikirjoista. Seurataan tilannetta!

Olen jo muutaman vuoden seurannut aika intohimoisesti taitoluistelua, joskin vähän vähemmän suomalaista - johtuen lähinnä siitä, että seuraan enemmän miesten taitoluistelua ja Suomesta ei valitettavasti kukaan yllä aivan sinne mielenkiintoisimpien luistelijoiden tasolle. (Toivottavasti tilanne tulevaisuudessa muuttuu!) 

Mutta kiinnostus taitoluisteluun on johtanut useiden taitoluistelijoiden somekanavien seuraamiseen, ja viime keväänä innostuin todella paljon kun Kiira Korpi alkoi tosissaan mainostamaan tätä kirjaa. Laskin melkein päiviä että saan kirjan käsiini ja toivoin sitä joululahjaksi, mutta en saanut, joten otin kuunteluun heti kun tein Storytel-tunnukset. Kirja oli nopeasti kuunneltu, ja yksi parhaista äänikirjakokemuksistani.

Tässä on elämäkerta, josta on varmasti iloa sellaisellekin, joka ei ole lainkaan perillä Kiira Korven urasta tai taitoluistelusta etukäteen. Kiiran omin sanoin kerrotut tilanteet ja auki selitetty lajisidonnainen sanasto antavat rungon tarinalle ennen kaikkea ihmisestä, joka tekee virheitä siinä missä kaikki muutkin, kasvaa ja oppii, ja siinä samalla kehittyy huippu-urheilijaksi.

Kiira on kunnianhimoinen, kilpailuhenkinen perfektionisti, mistä syystä en ajatellut voivani häneen samaistua - puhumattakaan siitä, että olen lähes niin kaukana huippu-urheilijasta kuin vain voi olla. Silti huomasin moneen otteeseen kyökytteleväni mukana, että kyllä, kuuri näin, tältä se tuntuu, oikeassa olet. Jokin Kiirassa ja hänen ihmeellisessä ja uskomattomassa tarinassaan on niin tavattoman inhimillistä, ettei siihen loppujen lopuksi oikein voi olla samaistumatta, olla elämättä mukana.

Kirjaa kuunnellessa hymyilin, nauroin ääneen, liikutuin kyyneliin asti ja sitten hymyilin lisää. Lainaukset Kiiran perheeltä, valmennustiimiltä ja muulta lähipiiriltä avasivat tapahtumien kerrontaa muustakin kuin vain Kiiran omasta näkökulmasta, jolloin tilanteet konkretisoituivat eivätkä enää tuntuneet niin satumaisen uskomattomilta - vaikka kyllähän ne sitä vielä usein olivat.

Niistä vähäisistä ja harvoista elämäkerroista, joita olen lukenut, tämä on yksi ehdottomasti parhaista. Lyhyt ja nopeasti kuunneltava teos täynnä asiaa ja suuria tunteita, höystettynä yhdellä suosikkiurheilulajeistani. Ei kai siitä enää kovin paljon paremmaksi mennä.

Jere Nurminen: Kiira - ehjäksi särkynyt
Otava 2018

Yöpöydällä tällä hetkellä

Olen niitä ihmisiä joka ahmii useampaa kirjaa samaan aikaan. On ihana valita illalla pöydältä se kirja, joka tukee päivän mielentilaa. Kerään koko ajan uutta lukemista sekä lukulistalleni, että yöpöydälleni. Pino vaappuu puolelta toiselle ja kasvaa korkeuttaan koko ajan mutta minkä ihminen itselleen mahtaa! Nappasinkin pinosta muutaman yksilön joiden lukemista odotan erityisen innolla!

Innan du försvinner- brev mellan son och far

Pysähdyin Helsingin Kirjamessuilla kuuntelemaan Rafael Donnerin haastattelua. Haastattelun jälkeen suuntasin ostamaan hänen kirjaansa ja halusin ehdottomasti päästä lukemaan hänen ja hänen isänsä Jörn Donnerin kirjeenvaihdosta kootun Innan du försvinner, Ennen kuin olet poissa. 

Minun tarinani

Michelle Obaman tarina Yhdysvaltojen ensimmäisenä naisena. Tätä kirjaa olen hiukan jo aloittanut ja olen jo nyt täysin koukussa! Kirjasta kirjoitan varmasti luettuani lisää. Michelle avaa tarinaansa lapsuudesta aina Valkoiseen taloon.

Ultra Bra: sokeana hetkenä

Tähän teokseen tutustuin tarkemmin kirjaston Kirjavinkkauksessa jossa kirja oli esillä. Tunnustan kamalan syntini: en ole koskaan ollut valtava Ultra Bra fani. Pidän toki heidän musiikistaan, mutta en ole yhtä intohimoinen yhtyeen tuotannon suhteen kuin esimerkiksi osa ystävistäni. Silti minua kiehtoo suuresti lukea heidän tarinansa!

Kissani Jugoslavia

Viime vuoden lopulla törmäsin tähän kirjaan useampaan kertaan. Joka kerta, kun kuulin jonkun mielipiteitä tai kehuja, kiinnostukseni kasvoi. Lopulta törmätessäni pokkariin kirjakaupassa, kaappasin sen saman tien mukaani ajatuksella, että tähän tulee tutustua itsekin!

Suoraa ja hersyvää tilitystä

Ahmin elämäkertoja ja henkilökuvauksia. Minusta on niin kovin mielenkiintoista lukea ihmisten tarinoita, mistä he tulevat ja mikä on muovannut ja vavisuttanut heitä vuosien varrella. Oikeiden ihmisten oikea elämä kiehtoo minua vastapainona kaunokirjallisuudelle ja suurten rakkaustarinoiden hahmoille.

Sen lisäksi, että rakastan elämäkertoja, ihailen suuresti Maria Veitolaa. Hänen anteeksipyytelemätön ja rehellinen tyylinsä puhuttelee minua valtavasti! Kun Veitola kirja viime vuonna sitten ilmestyi, siirtyi se heti lukulistani ensimmäiseksi! Kesän tuskaisessa kuumuudessa loikoilin uimarannalla lukemassa tätä loistavaa kirjaa!

Kirja ei ole muodoltaan perinteinen peilaus menneeseen, lapsuuteen, opintoihin ja unelmiin. Kirja on koottu Veitolan vuosien varrella kirjoittamista kolumneista, joita hän kommentoi siitä elämäntilanteesta, johon on kasvanut ja jossa elää nyt. Veitola puhuu suoraa ja kaunistelematta elämästään ja juuri kirjan muoto ja rehellisyys vetivät minut mukaansa aivan ensimmäisistä sivuista alkaen. Kolumnit ovat jo itsessään mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää luettavaa, mutta kun kylkeen lisätään kirjoittajan suora ja hersyvät kommentit, tulee lukukokemuksesta entistä antoisampi. Kaikki kasvavat ja muuttuvat elämänsä aikana. Arvot, mielipiteet ja arki muuttuvat vuosien ja ympäristön mukana. Jokainen kokee ihania onnen hetkiä ja onnistumisia mutta myös valtavia kuilun pohjia ja suurta surua.

Luettuani kirjan oli minun pakko kuunnella se myös äänikirjana. Maria Veitola lukee äänikirjan itse ja mielestäni kirjan kuuntelu täydensi lukukokemuksen.
Kirja herätti ajatuksia, nauratti ja liikutti, aivan kuten Veitola lukijalle kirjan takakannessa lupaa.

Maria Veitola - Veitola
Johnny Kniga 2018