maanantai 26. elokuuta 2019

Mittaammeko onnellisuutta tykkäyksillä?

Kävipä kesällä niin onnellisesti, että löysin lompakostani kirjakaupan lahjakortin, jolla oli vielä saldoa. En ymmärrä miten olen voinut olla niin huolimaton, yleensä kun lahjakortti tulee käytettyä heti ja kokonaan. Alennukset ja lahjakortti saivat vihdoin ostamaan kirjan, jota olin hypistellyt useammin kuin kerran pitkin kesää.


Holly Bourne oli minulle uusi tuttavuus. Katsokaa miten onnellinen olen puhutteli minua ennen kaikkea nimensä vuoksi. Kirjan päähenkilö Tori Bailey on kirjoittanut suositun kirjan ja jakaa sosiaaliseen mediaan elämäänsä; inspiroivia ajatuksia arjesta sekä kuvia täydellisestä parisuhteestaan. Todellisuus on kuitenkin toinen. Kaikki Torin ympärillä tuntuvat menevän naimisiin ja hankkivan lapsia. Mitä keskustella ystävien kanssa jotka tuntuvat olevan täysin eri elämäntilanteessa? Miten pitää yllä kulissia, että kaikki on täydellistä ja vaivatonta?

Katsokaa miten onnellinen olen on Bournen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani. Hänen muu tuotantonsa on suunnattu nuorille aikuisille. Kirja käsittelee paitsi kolmekymppisen naisen kipuilua iän mukana tuoman muotin kanssa, myös sosiaalista mediaa ja sen käyttöä. Minuun kirjassa iski juuri Torin jo riippuvuutta muistuttava suhde sosiaaliseen mediaan. Kuvaa lavastetaan ja asetellaan laskelmoivasti, mutta lopputuloksen tulee olla huoleton, "I woke up like this" tyyppinen puolivahingossa napattu otos arjesta. Julkaisun jälkeen tarkkaillaan silmä kovana tykkäyksiä ja kommentteja joiden päälle omaa hyvää oloa rakennetaan. Vaikka elämä tuntuu kaatuvan päälle, on ennen kaikkea tärkeintä, että kulissi näyttää ulospäin täydelliseltä. 

Koska kirjan muut teemat eivät välttämättä ole omassa elämässä tai lähipiirissä tällä hetkellä ajankohtaisia, takerruin juuri kirjan ajatuksiin sosiaalisesta mediasta. Aloin miettiä myös omaa käyttäytymistäni ja suhtautumistani someen. Tänä päivänä olisi helppoa hukkua kaikkien julkaisujen sekaan ja vain vertailla itseään loputtomasti täysin tuntemattomiin ihmisiin maailman toiselta puolelta. Tykkäykset lämmittävät taatusti kaikkien mieltä, muillehan kuvat someen jaetaan. Kuten Tori, harva pystyy arjessaan kuitenkaan elämään omien inspiroivien ajatusten mukaan ja lopulta julkaisujen päivystäminen ja vertailu käy vain oman mielenterveyden päälle. 

Kirja oli mielestäni sopivaa, nopealukuista kesälukemista. Mielestäni oli nerokasta jakaa kirjan luvut yhdeksään kuukauteen. En voi silti sanoa että olisin hurahtanut kirjaan niin täysin, että olisin lukenut sen yhdeltä istumalta. Koska kirja käsittelee myös sosiaalista mediaa, on tekstin seassa Torin sähköposteja ja ystävien some päivityksiä. Tällainen asettelu ei ole koskaan iskenyt minuun, ei tässäkään teoksessa. Tekstin seassa olevat kuvat ja kommenttikentät jostain syystä enemmän häiritsevät, kuin elävöittävät lukukokemustani. 
Ehkä koska kirja oli niin nopealukuinen, ei se jättänyt loppujen lopuksi minuun sykähdyttävää vaikutelmaa. Tunsin kyllä sympatiaa Toria kohtaan ja halusin tietää mihin kaikki päättyy, mutta samalla kirja jätti minuun hiukan mitäänsanomattoman vaikutelman. Ehkä minun täytyy lukea Holly Bournen muutakin tuotantoa ennen kuin voin päättää pidänkö hänen tyylistään. 

Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen
Gummerus, 2018

torstai 22. elokuuta 2019

Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste 2019

Joku on ehkä huomannutkin tuossa sivussa listan kirjoista, joita olen lukenut Seinäjoen kaupunginkirjaston tämän vuoden lukuhaasteeseen, ja olen varmaan joissakin postauksissa siitä enemmänkin maininnut. Nyt on kuitenkin haaste täytetty ja lomake palautettu, joten on aika kääntää nokka kohti muuta luettavaa. Sitä ennen ajattelin kuitenkin nostaa pari kirjaa, jotka haasteen varjolla luin, sekä jakaa muutenkin ajatuksiani haasteesta yleisesti.

Haasteen ideanahan oli tosiaan tänä vuonna lukea 25 kirjaa 25 eri maasta. Haasteen rajoitukset ovat siis aika väljät - ja ensimmääiset 5-6 kirjaa tulivatkin ihan heittämällä ilman, että minun tarvitsi mitenkään erityisemmin lähteä etsimään uutta luettavaa haastekiikarit nenällä. Loppujen lopuksi en joutunut haasteen kanssa varsinaisesti lukkoon missään vaiheessa, vaikka kaikki sitä varten lukemani kirjat eivät olleetkaan aivan mieluisia. Jos pitäisi arvostella haastetta itsessään, antaisin sille varmaan vahvat neljä tähteä viidestä.

Tämän haasteen avulla olen siis päässyt nojatuolimatkoille ympäri maailman, ja olen samalla tutustunut moneen sellaiseen upeaan teokseen, joita en luultavasti olisi ilman haastetta edes löytänyt. Yksi näistä on ehottomasti Lisa Seen Lumikukka ja salainen viuhka, josta jo kerroinkin enemmän aikaisemmassa kirjoituksessa. Kirja nousi tosi helposti ja nopeasti yhdeksi tämän hetken ehdottomista suosikeistani.

Toinen upea uusi tuttavuus haasteen myötä on Markus Zusakin Kirjavaras, josta myös mainitsin lyhyesti samassa yhteydessä parin muun kirjan kanssa. Tämä oli toki muutenkin jo omalla lukulistalla eikä sen lukeminen siis ollut mitenkään puhtaasti tämän lukuhaasteen ansiota, mutta ehkä haaste toimi jonkinlaisena viimeisenä sysäyksenä viimein napata kirja käteen ja aloittaa. Olen jo ehtinyt suositella Kirjavarasta todella lämpimästi vaikka ja kenelle omassa lähipiirissä sekä lukea osittain uudestaan itsekin (tiedän, paha-paha, kun on miljoona muutakin kirjaa odottamassa, mutta joskus pitää vähän hemmotella itseään - lukemisenhan kuuluu olla mukavaa). Ehdoton top3-kirja.

Ja pakkohan tässä on vielä mainita, että luin haastetta varten uudelleen Anne Frankin päiväkirjan. Viimeksi luin kirjan melkein viisi vuotta sitten ihan erilaisessa elämän- ja mielentilassa, mutta aina se kolahtaa ihan yhtä kovaa.

Valitettavasti kuitenkin nopeasti laskettuna noin puolet kirjoista, jotka itselleni valikoituivat haasteen lukemistoon, eivät oikein sykähdyttäneet. Näin ollen en ole niistä edes saanut mitään kirjoitettavaa tänne blogin puolelle, ja sekös harmittaa. Mutta koen ettei olisi ollut mitään järkeä alkaa keksiä mielipiteitä sellaisista teoksista, jotka eivät niitä luonnollisesti herättäneet. Jos nyt aloittaisin haasteen alusta, valitsisin siihen ehkä kirjoja vähän eri perusteella kuin nyt tein (lue: haahuilin kirjastossa ilman suunnitelmaa kunnes silmään pisti ohuehko tai kauniin värinen kirja). Tästä viisastuneena siis seuraavaan haasteeseen!

Laitan tähän loppuun koko listan haasteeseen luetuista kirjoista, jos vaikka joku tarvitsee vinkkiä omaa suoritustaan varten.

**

RANSKA - Sanna Tahvanainen: Pikkumusta
SUOMI - Eeva-Liisa Manner: Tämä matka
YHDYSVALLAT - Katja Kettu: Rose on poissa
ISO-BRITANNIA - Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään
JAPANI - Hitomi Kanehara: Käärmeitä & lävistyksiä
VIRO - Mehis Heinsaar: Herra Paulin aikakirjat
KANADA - L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet
RUOTSI - Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
ITALIA - Umberto Eco: Numero Zeron tapaus
VENÄJÄ - Rosa Liksom: Hytti nro 6
BRASILIA - Paulo Coelho: Maktub
KREIKKA - Madeline Miller: Akhilleen laulu
HOLLANTI - Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja
LIBANON - Amin Maalouf: Valon puutarhat
SAKSA - Markus Zusak: Kirjavaras
TANSKA - Knud Romer: Joka silmää räpäyttää, pelkää kuolemaa
BOTSWANA - Alexander McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1
CHILE - Hermàn Rivera Letelier: Elokuvankertoja
KIINA- Lisa See: Lumikukka ja salainen viuhka
ESPANJA - Helena Sinervo: Runoilijan talossa
MAROKKO - Nedjma: Manteli
ISRAEL - Amos Oz: Kuolemaan asti
SENEGAL - Marie NDiaye: Kolme vahvaa naista
INTIA - Kishwar Desai: Pimeyden lapset
AUSTRALIA - Johanna Hulkko: Jostakin kotoisin