Jossakin aikaisemmassa postauksessa sanoin että en juuri kuuntele äänikirjoja, mutta silti nyt näyttää siltä että melkein kaikki tähän astiset kirjapostaukseni ovat äänikirjoista. Seurataan tilannetta!
Olen jo muutaman vuoden seurannut aika intohimoisesti taitoluistelua, joskin vähän vähemmän suomalaista - johtuen lähinnä siitä, että seuraan enemmän miesten taitoluistelua ja Suomesta ei valitettavasti kukaan yllä aivan sinne mielenkiintoisimpien luistelijoiden tasolle. (Toivottavasti tilanne tulevaisuudessa muuttuu!)
Mutta kiinnostus taitoluisteluun on johtanut useiden taitoluistelijoiden somekanavien seuraamiseen, ja viime keväänä innostuin todella paljon kun Kiira Korpi alkoi tosissaan mainostamaan tätä kirjaa. Laskin melkein päiviä että saan kirjan käsiini ja toivoin sitä joululahjaksi, mutta en saanut, joten otin kuunteluun heti kun tein Storytel-tunnukset. Kirja oli nopeasti kuunneltu, ja yksi parhaista äänikirjakokemuksistani.
Kiira on kunnianhimoinen, kilpailuhenkinen perfektionisti, mistä syystä en ajatellut voivani häneen samaistua - puhumattakaan siitä, että olen lähes niin kaukana huippu-urheilijasta kuin vain voi olla. Silti huomasin moneen otteeseen kyökytteleväni mukana, että kyllä, kuuri näin, tältä se tuntuu, oikeassa olet. Jokin Kiirassa ja hänen ihmeellisessä ja uskomattomassa tarinassaan on niin tavattoman inhimillistä, ettei siihen loppujen lopuksi oikein voi olla samaistumatta, olla elämättä mukana.
Kirjaa kuunnellessa hymyilin, nauroin ääneen, liikutuin kyyneliin asti ja sitten hymyilin lisää. Lainaukset Kiiran perheeltä, valmennustiimiltä ja muulta lähipiiriltä avasivat tapahtumien kerrontaa muustakin kuin vain Kiiran omasta näkökulmasta, jolloin tilanteet konkretisoituivat eivätkä enää tuntuneet niin satumaisen uskomattomilta - vaikka kyllähän ne sitä vielä usein olivat.
Niistä vähäisistä ja harvoista elämäkerroista, joita olen lukenut, tämä on yksi ehdottomasti parhaista. Lyhyt ja nopeasti kuunneltava teos täynnä asiaa ja suuria tunteita, höystettynä yhdellä suosikkiurheilulajeistani. Ei kai siitä enää kovin paljon paremmaksi mennä.
Jere Nurminen: Kiira - ehjäksi särkynyt
Otava 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti