Olen useita vuosia sitten aloin lukea Hytti nro 6 mutta en päässyt loppuun. En syytä välttämättä teosta, ennemminkin hetkeä jolloin yritin lukea sitä. Ei ollut ehkä oikea aika. Sen jälkeen en ole lukenut Liksomilta mitään ja päätin vihdoin korjata tilanteen!
Yhden yön pysäkki ei ole kevyttä luettavaa. Lukija saa matkata useiden ihmisten kohtaloihin ja nähdä elämän raadollisuuden useasta eri näkökulmasta. Itse luin muutaman novellin kerralla ja pureskelin sitten lukemaani. Lukija pudotetaan keskelle toimintaa ja jätetään novellin loppuessa melkein roikkumaan epätietoisuuteen: "Mitä tälle ihmiselle tapahtui?" "Kuinka hänen kävi?"
Lukijalle novellien henkilöt näyttäytyvät toivottomina mutta silti omasta mielestään he eivät missään nimessä ole ole sitä. Olosuhteet ympärillä saattavat olla aivan kamalat, päihteet voivat ohjata ja jaksottaa arkea, yksinäisyys, masennus ja rakkauden kaipuu saavat tekemään epätoivoisia asioita. Henkilöt kuitenkin pyrkivät elämään täyttä elämää niissä olosuhteissa missä he ovat ja löytävät elämästään myös paljon hyvää. Novellien huumori on mustaa ja kumpuaa elämän epätoivoisuudesta. Lukiessa ensin nauraa ja sitten samassa hetkessä häpeää sitä, että nauraa näin kamalille asioille.
Novellit on jaettu kokoelmassa neljän otsikon alle: Steissi, kaivopiha, steissi, Euroopan eteisaula, 67 astetta pohjoista leveyttä, Neljä variaatiota.
Lukemassani painoksessa on kääntöpuolella Liksomin toinen novellikokoelma Unohdettu vartti, jonka aion aivan varmasti lukea seuraavaksi. Ehkä myös Hytti nro 6 saa tämän jälkeen uuden mahdollisuuden.
Rosa Liksom, Yhden yön pysäkki
WSOY 2012 (Alunperin julkaistu 1993)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti